Olen lähes 50 vuotta elämästäni elänyt kaapissa, pelossa ja piilossa. Miksi? Koska lapsuudessani 70-luvulla seksuaalisuden tai sukupuolen moninaisuudesta ei puhuttu, ei ollut sanoja, ei termejä. Sisälläni oli tunne, jota en osannut selittää. Koin toiseuden tunnetta perheessäni, sisarusten keskuudessa, kavereiden keskuudessa. En tiennyt mutta tunsin olevani erilainen. Häpesin ja pelkäsin.
Synnyin vuonna 1968, jolloin homoseksuaalisuus oli vielä rikos Suomessa. Olin pikkupoika 70-luvulla, jolloin homoseksuaalisuus määriteltiin Suomessa sairaudeksi. Elin teinivuosiani 80-luvulla, jolloin homoseksuaalisuuteen liitettiin AIDS, seksi ja kuolema. Ei kovin houkutteleva elämä ja tulevaisuus. Ympäristö oli täysin homofobinen ja homoseksuaalisuuteen liitettiin stigma, homona et ole toivottu etkä ole haluttu.
Päätin pysyä häpeäni ja tunteiden kanssa piilossa koko ikäni. En uskaltanut puhua tunteistani kenellekään. Lähdin elämään elämääni heteronormatiivin mukaan.
Tämä on todellisuutta edelleen sadoille miljoonille sateenkaari-ihmisille ympäri maailman. Pelko mahdollisuuksien menetyksestä, pelko hylätyksi tulemisesta estää elämästä elämää omana itsenään. Kaapin ovi saattaa olla osalla hieman raollaan, mutta hyvin valikoidusti turvalliseksi koetuille ihmisille ja turvallisiksi kokemissaan paikoissa ja tiloissa.
70-luvulta lähtien sateenkaari-ihmisille ja erityisesti gay-miehille matkailu on ollut tärkeä pakokeino arjesta, mahdollisuus elää hetki kaapin ulkopuolella omana itsenään. 70-luvulla, kun matkailun suosio kasvoi ympäri maailman, alkoi eritysesti Yhdysvalloissa muodostua gay-destinaatioita ja gayborhood-alueita isoihin kaupunkeihin. Tällaisia olivat esimerkiksi isot amerikkalaiset lomakohteet kuten Florida ja isot kaupungit New York, Chicago, San Francisco. Nämä olivat turvasatamia turvattomassa maailmassa, jossa et voinut muuten olla avoimesti homo. Näissä paikoissa sinun ei tarvinnut pelätä pidätetyksi tulemista tai väkivaltaa homoutesi takia. Sait olla kaltaistesi seurassa turvassa.
Samoihin aikoihin vuonna 1983 perustettiin Yhdysvaltain Floridassa IGLTA (International Gay and Lesbian Travel Association). Matkailubisnes huomasi 80-luvulla, että kohderyhmällä on paljon rahaa käytössä, koska harvalla sateenkaariparilla oli lapsia ja perhettä. Perheettömyydestä johtuen monet olivat panostaneet koulutukseen ja uraan. Useat matkakohteet alkoivat panostaa myös markkinoinnissa sateenkaariasiakkaisiin ja houkutella tätä maksukykyistä kohderyhmää kohdennetulla viestinnällä, sateenkaariviestinnällä.
Vasta 90-luvulla ja lopullisesti 2000-luvulla yhteiskunnat ja lainsäätäjät alkoivat puuttua sateenkaari-ihmisten syrjintään ja puuttuviin ihmisoikeuksiin. Väkivalta väheni ja asiakkaiden syrjintä homoseksuaalisuuden takia ei ollut enää mahdollista monessa maassa. Mutta homofobia ja stigma ei kadonnut minnekään. Edelleenkään sateenkaarimatkailijat eivät voi olla varmoja saamastaan kohtelusta hotelleissa tai matkakohteissa. Edistymistä on tapahtunut mutta vasta hyvin lyhyen aikaa. Edelleen joka kolmannessa (70) maailman maassa homoseksuaalisuus on rikos ja vain pienessä osassa maailman maita toteutuu yhdenvertaisuus lain edessä. En edelleenkään voi matkustaa yhdessä aviomieheni kanssa vapaasti ja rennosti kuin murto-osaan matkakohteista, joihin heteropari voi matkustaa miettimättä asiaa pätkääkään. Joihin matkustin ennen eläessäni heteronormatiivista elämää vaimoni ja lasteni kanssa.
Tämän takia viestinnän ja erityisesti sateenkaariviestinnän merkitys korostuu myös matkailussa. Sateenkaariviestintä on viestintää, jolla selkeästi ja suoraan kerrotaan ja viestitään sanallisesti, kuvallisen representaation ja mahdollisesti sateenkaari- tai vastaavin tunnuksin, että sateenkaarimatkailijat ovat turvallisesti tervetulleita. Sateenkaarimatkailua on siis matkailu, jossa näin tehdään ja jossa sateenkaari-ihmiset valitsevat matkakohteensa ja vaikkapa majoituksensa juuri tämän sateenkaariviestinnän takia ja perusteella. On tutkittua tietoa, että ylivoimaisesi suurin osa sateenkaarimatkailijoista valitsee mielellään sateenkaariystävällisen sateenkaariviestintää tekevät yrityksen, joka varmistaa heille turvallisen, nautinnollisen ja rentouttavan loman ilman pelkoa syrjinnästä ja epäkunnioittavasta kohtelusta.
Miksi sateenkaariviestintää ei sitten tehdä, jotta tämä erittäin maksukykyinen kohderyhmä löytäisi perille? Suuri syy on tiedon puute. Ei tiedosteta eikä ymmärretä sateenkaari-ihmisten elämää; pelkoja, toiveita ja tarpeita eikä tiedetä ihmisoikeustilannetta maailmalla. Toinen syy on se, että ei osata tehdä inklusiivista sateenkaariviestintää. Kolmas yhtä suuri syy on homofobia. Yritykset pelkäävät muiden asiakkaiden reaktioita ja kommentteja sateenkaariviestintään ja sen takia eivät uskalla tai halua tehdä sitä. Myös omat ennakkoluulot, sekä tietoiset että piilevät ennakkoluulot kahlitsevat.
Kaikkiin näihin pelkoihin on vastauksena tiedon lisääminen ja viestintä. Eivät kovin suuria investointeja. Sanat ovat ilmaisia.
Suomi on lainsäädännön suhteen edistyksellinen maa, kun puhutaan seksuaalivähemmistöjen oikeuksista. Sukupuolivähemmistöjen oikeuksien osalta tilanne on vielä huono. Lainsäädäntöön on matkailutoimijoiden vaikea suoraan vaikuttaa mutta viestintä on täysin meidän käsissämme. Toistaiseksi Suomi määritellään lähes ainoaksi läntisen Euroopan maaksi, joka ei matkailussaan ei tee sateenkaariviestintää. Tähän haluan muutoksen.
Sateenkaarimatkailijat ovat uskollisia, maksukykyisiä ja hyvin koulutettuja asiakkaita, jotka käyttävät keskivertoa enemmän rahaa matkailuun, kuluttavat kohteessa keskiarvoa enemmän rahaa ja matkustavat ympärivuotisesti. Kohderyhmän koko kasvaa, mitä nuorempiin ikäluokkiin mennään. Viimeisimmän yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan nuorimmasta z-sukupolvesta 21% kokee olevansa osa sateenkaariyhteisöä. Tämä on kaksinkertainen luku verrattuna milleniaaleihin, viisinkertainen x sukupolveen ja kahdeksankertainen luku baby boomer sukupolveen verrattuna. Suomessakin vuoden 2019 kouluterveydenhuollon kyselyn mukaan 15% nuorista kokee olevansa sateenkaarinuori. Sama trendi näkyi myös Booking.comin muutaman vuoden takaisessa matkailun megatrendit kyselyssä, jossa 18-34 vuotiaista matkailijoista yli 30% aikoo osallistua johonkin Pride-tapahtumaan jossain päin maailmaa.
Jos siis yrityksesi tai destinaatiosi ei ota huomioon viestinnässään seksuaalisuuden tai sukupuolen moninaisuutta, se saattaa menettää tulevaisuudessa ison ja kasvavan asiakasryhmän, joka mielellään valitsee toisen sateenkaariviestintään ja inklusiivista viestintää tekevän yrityksen ja destinaation.
Tartu mahdollisuuteen! Tukea saat itseni lisäksi esim. Kestävää nostetta -hankkeilta, joissa viedään eteenpäin Matkailu kuuluu kaikille -teemaa.
Hannu Medina
LGBTQ Diversity professional
Medina Helsinki Communications Oy
gaytravelfinland and wespeakgay
telephone +358 44 5151 700
HAPPY PRIDE MONTH
LGBTQIA Friendly Helsinki Panel Discussion. Attend here on June 30th
Either on place in Helsinki City Hall or online in Helsinki Kanava
Kuvakredit: Raul Medina
